Lehdistölle

HANNA VARIS

Muistojen kartasto

2.-26.5.2019, galleria Bronda, Helsinki

Työskentelyni lähtökohtana on kirjoittamaton historia, maisema ja muisti. Minua kiehtovat jo lapsuudessa kuulemani ihmeelliset tarinat tutkimusmatkoista, jotka kantavat mukanaan tuntemattomia tapahtumia, hiljaista historiaansa. Työskennellessäni pohdin kysymystä, “mikä muistamisessa on merkittävää ja millä perustein muistamamme valikoituu?


Kun työskentelen teokseni parissa, jokin ennenkokematon tila muuttuu  paikaksi, ja minulla muodostuu siihen henkilökohtainen suhde. Näin minulle tuntematon alue täyttyy paikoista, joihin liittyy muistikuvia.  Kuvieni kautta pystyn luomaan useita
vaihtoehtoisia tarinoita ja tulkintoja, sekä iloitsemaan niistä
erilaisista tulkinnoista, joita teokseni myös muissa ihmisissä
herättävät. Hetkittäin koen, että jotain kauan sitten kadonnutta ja
unohdettua kollektiivista muistia välittyy teoksistani, ja ne nostavat
samalla esiin myös katsojan omia  kätkettyjä  muistoja.

Teokseni ovat tarkoituksellisesti värivoimaisia ja elämänmyönteisiä. Pyrin tietoisesti tunnelman kohottamiseen.  Teokseni kertovat myös monista ”tutkimus”matkoistani
esim. Italian maaseudulla ja niissä kiteytyvät teemat “lepäilijöistä”,
“suojista” ja “hiljaisuudesta”. Näillä matkoillani inspiroiduin
Italialaisten puutarhojen ruukkujen muodosta.

Teoksissani ruukut toimivat symboleina ihmiselle itselleen,
salaisuuksille sekä monenlaisten asioiden tutkimiselle. Ruukku voi olla
mielentila, muisto, taikka tunne, sillä ruukku sulkee sisälleen paljon
kaikkea, ja voi ikuisesti aueta metaforana lukemattomiin suuntiin.
Ruukkuteemaisessa sarjassa teosten  sisällöksi muotoutuvat
elämänaikana koetut hetket, retrospektiiviset muistot. Nämä muistot
esittäytyvät ruukkujen muodoissa, ja ruukut kuvaavat symbolisella
tasolla ihmistä itseään. Ruukkujen  ja tarinoiden  yhdistäminen
synnyttää inhimillistä ja intiimiä vuoropuhelua. Ajan jättämät jäljet
historiallisissa viitteissä ovat samanaikaisesti sekä läsnä että
poissa. Ajatus, ettei ole olemassa yhtä oikeaa ”historiallista
totuutta”, on minulle vapauttava.

Ruukku teeman lisäksi näyttelyssä esittäytyy prinsessa // ruusu teema.

Mummilan puutarhan ruusujen tuoksut sekoittuvat traumaan, kun pitkät prinsessa hiukseni leikattiin parin sentin sängeksi ollessani 5-vuotias.

Näillä teoksilla tutkin mahdollisuutta olla prinsessa minkäikäisenä ja milloinvaan huvittaa.